Historiaa ja tietoa Joanna Saturnasta

Laiva on purjehtinut neljän lipun alla ja kokenut kaksi maailmansotaa

Purjelaiva Joanna Saturna, alkuperäiseltä nimeltään VL 74, valmistui Vlaardingenissa, Hollannissa vuonna 1903. Vesille laskettu alus edusti aikanaan tyypillistä pientä Pohjanmeren kalastukseen suunniteltua kaksimastoista purjelaivatyyppiä. Merenkulkijoiden ja kauppamiesten silmissä se oli tavallinen, mutta tarkoituksenmukainen loggertti-takilalla varustettu purjelaiva.

Aluksen myöhäisempi historia noudattaa perinteistä purjealusten kaavaa: kone suurenee, riki pienenee ja nimikin vaihtuu. Joanna Saturnalla ei pitänyt olla tulevaisuutta. Laiva oli jäänne menneiltä vuosisadoilta, ajoilta ennen suuria täystakiloituja purjelaivoja. Se oli purjelaiva, jolla yhden perhekunnan oli tarkoitus ansaita toimeentulonsa ja jota kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt edes rakentaa enää 1900-luvun alkupuolella. Jokainen yksityiskohta, käyttö, miehitys ja omistussuhteet perustuivat menneen maailman traditioon. Ainoa myönnytys uudelle ajalle oli Joanna Saturnan raudasta valmistettu runko.

Joanna Saturna täytti 100 vuotta vuonna 2003. Laiva on purjehtinut neljän lipun alla läpi kahden maailmansodan, tuhoutumatta. Se on myös onnistunut vastaamaan 1900-luvun merenkulun asettamiin haasteisiin. Tradition korvasi 1920-luvulla tehokkuus, joka muuttui täsmällisyydeksi – tai tylsyydeksi – 1950-luvulla.

Joanna Saturnan kaltaisia kokonaisen vuosisadan seilanneita laivoja ei ole säilynyt Euroopassa kuin muutamia yksilöitä. Kaikki se, mikä kuuluu Joanna Saturnan menneisyyteen, on osa Euroopan historiaa. Samanlaisia arvoja ja asenteita voitaisiin liittää mihin tahansa ja missä tahansa Eurooppaa samaan aikaan rakennettuun laivaan, mutta vain Joanna Saturna on säilynyt koko 1900-luvun. Se sai uuden elämän Suomen lipun alla vuosituhannen vaihteessa.

Vuosien saatossa Joanna Saturna menetti purjeensa ja toimi rahtilaivana Norjassa kuljettaen ensin hiekkaa ja myöhemmin kalarehua. Alus ostettiin Suomeen vuonna 2000 suoraan rahtiliikenteestä, vanhan omistajan jäädessä eläkkeelle.

Unelma teräksisestä tuulenhalkojasta

Oulussa syntyneellä Mikko Karvosella oli haave purjelaivasta. Oli löydettävä laiva, jolla voisi purjehtia missä tahansa. Viiden vuoden etsinnän jälkeen hän löysi rautaisen purjelaivansa Bergenistä Norjasta. Entisöintityö kesti toiset viisi vuotta.

Pitkään sitä oikeaa etsineellä Karvosella on laivoista vankka tietämys. Oli selvää, että laivan piti olla suuri, sillä hänellä oli ollut jo kaksi isoa alusta. Mutta se ei riittänyt. Laivan piti olla isompi, ja valmis kyntämään merta olosuhteissa, joka vaati purjehtijalta vakautta ja kokoa.

Karvosen ja perinnelaivarekisteriin kuuluvan Gertrudin yhteinen matka päättyi, kun lohirehua kuljettanut rautapurje löytyi Norjasta. Puoli vuotta myöhemmin, kesällä 2000, Karvonen ajoi 35-metriä pitkän laivan Lauttasaareen. Entisöintityö alkoi. Suunnitelmana oli palauttaa alus purjelaivaksi: ensiksi laiva purettiin. Jäljelle jäi vain rautainen runko, vaihteisto, akseli ja potkuri. Mittavien purku- ja rakennustöiden jälkeen se on nyt takiloitu kaksimastoiseksi kahvelikuunariksi.

Olen kuvannut laivaa vaihe vaiheelta, jotta käsittäisin itse, miten suuresta urakasta on ollut kysymys. Ettei totuus pääsisi unohtumaan.

Mikko Karvonen

Koko hanke on vaatinut sisua, eikä rakentaminen ole ollut ilmaista - rahaa on mennyt paljon, mutta taitoa on kysytty sitäkin enemmän. Kaikki vapaa-aika on kulunut laivalla.

Kokeneena purjehtijana Karvonen ymmärtää hyvän työjäljen merkityksen. Puuhastelusta ei tulisi mitään, vaan vaativa entistystyö on ollut ammattilaisten hanskassa. Aiemmin Mikko Karvonen on työskennellyt toimitusjohtajana yhdessä maailman suurimmista tietotekniikan tukkutoimittajista. Purjehdusharrastus on miellyttävää vastapaino työlle, joka vaatii paljon matkustamista ja istumista neuvottelupöytien äärellä.

Meri merkitsee vapautta. Kun rannasta lähtee, voi purjehtia minne vain.

Mikko Karvonen

Mikko Karvonen on nähnyt paljon vaivaa selvittäessään laivan historiaa. Rautarunkoinen logger edustaa purjelaivatyyppiä, joita on purjehduskuntoisena säilynyt vain muutama, siksi selvitystyö on ollut jokseenkin vaivatonta. Kun Karvonen osti laivan Suomeen, levisi siitä tieto maailmalle.

Joanna Saturnan uudistuksessa on haluttu kunnioittaa vanhoja perinteitä ja palauttaa alus purjelaivaksi. Mittava työ on merkinnyt laivan purkua, ja sen uudelleen rakentamista. Rungon lisäksi rahtilaivasta jäi jäljelle vain vaihteisto, akseli ja potkuri. Laivavanhuksesta kehkeytyi kaunotar, joka on takiloitu kaksimastoiseksi kahvelikuunariksi.

Takilan suunnittelussa on huomioitu perinnelaiva-asiain asiantuntijalautakunnan näkemykset asiasta. Suunnittelussa on lähteenä käytetty muun muassa Harold A. Underhillin Masting & Rigging -kirjaa. Eri vaihtoehtojen jälkeen päädyttiin kahvelikuunari-takilaan. Takilointi toteutettiin suunnitelmien mukaisesti Pietarsaaressa talven 2001- 2002 aikana.

Alus on rautarunkoinen logger ja se edustaa purjelaivatyyppiä, joita on purjehduskuntoisena säilynyt vain muutama. Suomessa se on ainoa lajissaan. Joanna Saturna on hyväksytty Museoviraston ja Suomen Merimuseon ylläpitämään perinnelaivarekisteriin.

Joanna Saturna vuosina 1903 - 2005

1903 Alus on valmistunut 30. toukokuuta vuonna 1903 Vlaardingenissa, Hollannissa. Sen rakensi Gebr.van der Windt De Hoopin telakalla denhaagilaiselle J.H.Warnekelle. Se nimettiin Joanna Saturna I:si ja rekisteröitiin Vlaardingeen tunnuksella VL.74. Alus rakennettiin sillin kalastukseen, se oli niin sanottu "Herring drifter". Laivan ensimmäinen kapteeni oli Leendert Hoogendijk. Runko tehtiin niittaamalla raudasta. Ensimmäiset 25 vuotta alus liikkui pelkästään purjeiden voimalla.

1927 Elokuun 25. päivänä alus myytiin Hampuriin B. Heineckelle. Uusi omistaja muutti sen konevoimalla kulkevaksi rahtialukseksi ( moottori 30HP Deutsche Werke) ja muutti nimen Marieksi 17. maaliskuuta vuonna 1928. Muutos tehtiin kuitenkin niin että riki säilyi ennallaan.

1931 Viides maaliskuuta alus myytiin Finkenwärderiin. Uudeksi omistajaksi tuli Jacob M. Witt.

1955 11. tammikuuta Witt myi sen taas eteenpäin Arnfinn Nodevikille Haugesundiin, Norjaan. Nimi muuttui Raniksi ja moottori vaihtui 90HP Wichmanniin.

1958 Uudeksi omistajaksi tuli Aanen and Theodor Mörkesdal Mandalista.

1966 Hans Invaldsen Haugesundista osti laivan 170 000 kruunulla.

1968 Aluksen omistajaksi Raider Iden.

1976 Aluksen omistajaksi Daniel Veda Bergenistä. Tämä asensi uuden 340 HP MTU moottorin.

1995 Alusta käytettiin hiekan kuljetukseen.

1996-2000 Omistajana norjalainen Einar Hernar. Nimi muutettiin Fjordsandiksi.

2000 Mikko Karvonen osti aluksen Bergenistä, Norjasta helmikuussa 2000, kun laivuri Hernar vetäytyi eläkkeelle 74-vuoden iässä. Kolme vuotta myöhemmin toukokuussa alus täytti 100 vuotta. Juhlan kunniaksi laiva sai takaisin alkuperäisen nimensä.

2005 Joanna Saturna palaa alkulähteilleen pitkään kestäneen entistystyön jälkeen.

Kotisatama

Joanna Saturna Uuteenkaupunkiin

Uudenkaupungin Varvinmäellä on laivanrakennuksella pitkä perinne. Siksi oli luonnollista valita Joanna Saturnan kotisatamaksi kaupunki, jossa osataan arvostaa purjelaivatraditiota. Sataman kehitys on Uudenkaupungin kaupungin tärkeimpiä prioriteetteja.

Uudessakaupungissa on rakennettu, entisöity ja korjattu muitakin merkittäviä aluksia: Fregatti Oldenburg muuttui vuosina 1930-31 Uudessakaupungissa laivaston koululaivaksi Suomen Joutseneksi. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1992 Uudessakaupungissa rakennettiin Suomen Purjelaivasäätiön koululaiva Helena.

Kahvelikuunari Joanna Saturna

Koko: 34.0 m x 6.0 m
Syväys: 2.85 m
Uppoama: 155 ton
Purjepinta-ala: 420 m²
Pääkone: Sisu Diesel 645, DSBIM, 350 HP
Nopeus: 8 knots
Generaattorit: 50 Kva Valmet, 10 Kva Onan
Sähkö: 380/220/24/12V
Hydrauliset keulapotkurit
Isomasto: 30 m